10 - 18, Su. 10 - 19, La.

Ehkä elämän tarkoitus selviää minulle 50 vuoden päästä samalla tavalla kuin Puoliajan tarkoitus kirkastui minulle uudestaan blogin loppusuoralla. Maailma kirkastuu silloin, kun sitä vähiten odottaa. Kaksi kuukautta sitten istuin koneen ääressä. Hyssyttelin jalallani sitterissä torkkuvaa vauvaa ja kirjoitin samaan aikaan valmiiksi Turun Palloseurasta kertovaa juttupakettia, jonka tekeminen oli käytännön syistä siirtynyt vapaalta viikonlopulta keskelle alkuviikon työputkea.

Omasta mielestäni ribsit olivat aavistuksen liian makeita. Mutta puoliso sen sijaan oli aivan myyty. Onneksi perunoiden veteen lipsahti vahingossa. Ronskimmalla kädellä suolaa, mikä tasapainotti lihan makeutta. 1 kg ribsejä eli porsaan kylkiluita rivinä.

Juhlittiin yksiä synttäreitä, juhlia sävytti myrsky ja ulkona kaatuvat puut. Tonttia varjostaneet lukuisat kuuset oli marraskuussa kaadettu, ja naapurimaanomistajakin saatiin kaatamaan pieni, mutta tuuhea kuusikko ilta-auringon edestä. No, sitä saa, mitä tilaa. Ilman suojaa toisista kuusista käytännössä kaikki tähän tontin yläosaan jätetyt kuuset kaatuivat Tapani- ja Hannu-myrskyissä. Parven ikkunat on maalaamatta sisäpintoja lukuunottamatta, mutta sekään ei ole minun huolena.